Lolita-tyyli on japanilainen katutyyli, joka on yleistynyt 2000-luvulla myös länsimaissa. Vaikka tyyli on suositumpaa nuorten tyttöjen ja naisten keskuudessa, Lolitaan pukeuvat myös yhtä lailla miehetkin inspiroituen useimmiten poikatyyleistä. Lolitan yleisin tunnuspiirre on nukkemainen ulkonäkö. Tyyli korostaa söpöyttä, eleganttisuutta ja sievyyttä eikä ole tarkoitettu erotisoivaksi. Yleisimmät Lolitan lukuisista alatyyleistä ovat Gothic Lolita, Sweet Lolita ja Classic Lolita.
Suurin sekaannus, joka kohdistuu useimpiin Lolitaan pukeutuviin, on katutyylin yhdistäminen samannimiseen Vladimir Nabokovin kirjoittamaan kirjaan nimeltä Lolita (mm. Juha Siltala kirjassaan "Nuoriso - mainettaan parempi?"). Siinä missä Lolita terminä saattaa tarkoittaa nuorta seksuaalisesti varhaiskypsää tyttöä, sillä ei ole mitään tekemistä itse japanilaisen katutyylin kanssa.
Lolita-tyyli perustuu hameisiin ja mekkoihin, joissa on lähes aina leveä helma ja pituus yleensä noin polvien kohdalle. Lolitan asusteisiin kuuluvat erilaiset päähineet, korut ja pitsikäsineet. Yleisimpiä kampauksia ovat korkkiruuvikiharat. Peruukit, joissa kiharat pysyvät omia hiuksia helpommin, ovat myös suosittuja. Ehostus on yleensä nukkemaisen hillitty. Mukanaan Lolita saattaa kuljettaa mukanaan esimerkiksi päivänvarjoa, käsilaukkua tai jopa nukkea.
Tyylin lähtökohtia ja tärkeimpiä vaikutteita ovat viktoriaanisen aikakauden ja rokokoon lastenvaatteet ja posliininuket. Japanissa tyyli on lähinnä nuorten sunnuntaihuvia, sillä koulupuku rajoittaa pukeutumista arkena.
Tyyliin pukeutujat nähdään usein japanilaisessa samanlaisuutta ja yhtenäisyyttä arvostavassa yhteisössä outoina lintuina. Tyylin arvellaan syntyneen vastareaktiona opiskelun ja työelämän vaatimille univormuille ja paineille.
